Anne-Elina Salo,
projektitutkija, Opettajankoulutuslaitos, Turun yliopisto, anne-elina.salo@utu.fi Anu Kajamies,
yliopistotutkija, Opettajankoulutuslaitos, Turun yliopisto, anu.kajamies@utu.fi
”Moninaisen epävarmuuden keskellä, kun ennakoitavuus, turvallisuudentunne ja yhteisöllisyys herkästi heikkenevät, on erityisen tärkeää tukea tulevaisuuden opettajien kasvua kohti jokaisen oppilaan osallisuutta edistävää vuorovaikutusta. Opettajankoulutuksessa tarvitaan tulevaisuusorientaatiota, uskallusta ja tahtoa estää eriarvoistumiskehitystä sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamista.”
Koronapandemia vahvisti hyvinvoinnin polarisaatiota ja huolta oppilaiden osallisuuden toteutumisesta. Esimerkiksi yksinäisyys ja koulun keskeyttämisen riski ovat kasvaneet. (Lerkkanen & Salmela-Aro, 2022.) EduRESCUE ja TOVE -hankkeet pyrkivät kehittämään koulujärjestelmän kriisinkestävyyttä ja edistämään tasa-arvon toteutumista. Hankkeissa tehdään yhteistyötä järjestökentän kanssa moninaisten kokemusten esiinnostamiseksi. Yhteistyötapaamisissa kentältä on kantautunut huolta: Tunnistavatko opettajat oppilaidensa yksilöllisiä tilanteita? Entä millaisia tarpeita jää piiloon haastavaksi tulkitun käyttäytymisen taustalla?
Kehitimme näiden huolten pohjalta ‘Yksilölliset tilanteet ja osallisuus’ -kyselyn (Salo & Kajamies, valmisteilla). Kysely ohjaa opettajia reflektoimaan omia havainnointitaitojaan ja valmiutta tuen tarjoamiseen oppilaiden moninaisissa yksilöllisissä tilanteissa. Vastaajia pyydetään myös kuvailemaan omia vahvuuksiaan ja tuen tarpeitaan sekä miten he pyrkivät edistämään oppilaiden osallisuutta. Koostamme seuraavaksi aiemman tutkimuksen ja luokanopettajaopiskelijoilta kerätyn kyselyaineistomme pohjalta keskeisiä askeleita ja haasteita yksilöllisen tuen tarjoamisen näkökulmasta.
Tunnetuki osallisuuden edistämisen ytimessä
Osallisuuden toteutumisen näkökulmasta keskeistä on tunne siitä, että voi tavoitella itselleen merkityksellisiä asioita, saa tukea tarvittaessa, kokee vastavuoroista luottamusta ja arvostusta, saa myönteistä palautetta, voi vaikuttaa omaan elämäänsä, mutta myös laajemmin vaikuttaa yhteisön asioihin, sekä voi kokea turvallisuudentunnetta ja yhteenkuuluvuutta (Isola ym., 2017). Osallisuus rakentuu vuorovaikutuksessa. Oppilaiden osallisuuden edistämiseksi onkin oleellista, että opettaja tunnistaa heidän moninaisia yksilöllisiä tilanteitaan ja ymmärtää niiden merkitystä vuorovaikutusprosesseissa.
Tunnetuki on tärkeä rakennuspalanen osallisuuden edistämisessä (Lehtinen ym., 2016). Korkeatasoisessa tunnetuessa opettaja on tietoinen oppilaidensa yksilöllisistä tarpeista ja kiinnostuksen kohteista ja vastaa niihin dynaamisesti ja sensitiivisesti myönteisessä ja kannustavassa ilmapiirissä (Pöysä ym., 2021a). Tällainen ilmapiiri tukee yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden kokemuksia, jaettua iloa ja innostusta. Lämmin vuorovaikutus mahdollistaa parhaimmillaan myös osallisuuden esteiden (mm. yksinäisyys) tunnistamista ja purkamista, sillä oppilas voi kokea helpommaksi kertoa opettajalle huolistaan. Tunnetuen kehittämisen keskeinen merkitys tiivistyy oivallisesti opettajaopiskelijan esittämässä kysymyksessä: ”Miten saada heidät luottamaan minuun?” Apuna vuorovaikutustilanteiden kehittämisessä voi käyttää esimerkiksi VOPA-toimintamallia, jossa peilataan omaa vuorovaikutusta vaiheittaisiin kuvauksiin eri ulottuvuuksilla (esim. myönteinen ilmapiiri ja sensitiivisyys) (Pöysä ym., 2021b).
Reflektoiden kohti syvällistä ymmärrystä
Oppilaiden havainnoiminen ja tuen sovittaminen monimuotoisiin ja dynaamisiin tarpeisiin on usein haastavaa kokeneellekin opettajalle (Kajamies, 2017; Salo ym., 2022). Tunne- ja vuorovaikutusosaaminen vaatii pitkäkestoista harjoittelua, kuten mikä tahansa taito. Haastavassa tunnetyössä tämä korostuu entisestään (Rodriguez ym., 2020). Kuviossa 1 havainnollistetaan oppilaan ja opettajan vuorovaikutustilannetta oppilaan yksilöllisen kohtaamisen näkökulmasta.
Kuvio 1. Syvällinen ymmärrys oppilaasta sekä opettajan oman toiminnan ja tulkintojen reflektointi (Kajamies, 2017; Rodriguez ym., 2020; Salo, 2023)
Opettajaopiskelijat kuvasivat, että on “helpompaa luoda kontakteja oppilaisiin, jotka hakeutuvat vuorovaikutukseen itsenäisesti”. Sen sijaan oppilaat, jotka eivät ”osallistu aktiivisesti”, ”häiritse millään tavalla” tai ”herätä huomiota” jäävät herkemmin piiloon. Kun pyritään löytämään tapoja, joilla jokaiselle oppilaalle kulloinkin merkitykselliset asiat havaittaisiin, on keskeistä, millaisia osallistumisen tapoja luokkahuoneessa mahdollistuu ja mihin kannustetaan. Oppilaan näkökulmat huomioiva tunnetuki tarjoaa mahdollisuuksia löytää yhdessä oppilaalle mielekkäitä tapoja osallistua ja tukea häntä näissä (Lehtinen ym., 2016).
Oppilaiden tarpeiden havainnoiminen vaatii opettajalta erityistä herkkyyttä. Opettajaopiskelijoiden tulkinnat oppilaiden tilanteista olivat vielä opintojen alkuvaiheessa varsin suoraviivaisia, esimerkiksi “oppilas selvästi osoittaa käytöksellään ettei ole kiinnostunut opetuksesta”. Nähtävissä oli myös oppilaan ominaisuuksiin kiinnitettyjä kuvauksia, kuten “hiljaiset”, “syrjäänvetäytyvät”, tai “häiriköt”. Oppilaaseen sijoitetut leimat johtavat herkästi kasautuviin haavoittuvuustilanteisiin vuorovaikutuksessa, jolloin tarpeet hautautuvat yhä syvemmälle piiloon. Omien havaintojen, toiminnan ja tulkintojen kriittinen reflektointi avaa mahdollisuuksia kohdata oppilaita avoimesti, dynaamisesti ja syvällisesti (Rodriguez ym., 2020). Tämä mahdollistaa haitallisten leimojen purkamisen, ja oppilaan korjaamisen sijaan huomio kiinnittyy siihen, kuinka oppimisympäristöä, vuorovaikutusta, ja omaa toimintaa voidaan kehittää siten, että oppilaan tarpeet tulisivat riittävästi kohdatuksi (Salo, 2023).
Kyselyssämme oppilaiden uhkakuviin ja kriiseihin liittyvä ahdistus arvioitiin erityisen haasteelliseksi havaita. Epävarmuuden ja moninaisten kriisien keskellä on tärkeää kiinnittää tähän erityistä huomiota myös opettajankoulutuksessa ja jatkuvassa oppimisessa, jotta voidaan tukea sekä oppilaiden, mutta myös opettajien, resilienssiä ja hyvinvointia (Poikkeus & Alasuutari, 2022). Itla ja EduRESCUE-tutkimuskonsortio ovat yhteistyössä koostaneet materiaalia kriisien käsittelyyn kasvatus- ja koulutusalan ammattilaisille (https://itla.fi/tukimateriaalia-lasten-ja-nuorten-hyvinvoinnin-ja-kriisinkestavyyden-vahvistamiseen/).
Yhteisöllisen tulevaisuuden askelmerkkejä
Tunne- ja vuorovaikutustaitoihin liittyvien osaamistavoitteiden voimistaminen sekä jatkumojen varmistaminen opettajankoulutuksessa parantaisivat mahdollisuuksia tukea tulevaisuuden opettajien kasvua kohti osallisuutta edistävää vuorovaikutusta. Oppilaan havainnoinnissa ja tuntemisessa on tärkeää askeltaa kohti syvällisempää ymmärrystä. Näemme tärkeänä lisätä tulevaisuuden opettajien ymmärrystä osallisuudesta lapsen oikeutena sekä opettajan keskeisestä roolista tämän edistäjänä (Poikola ym., 2022).
Koronapandemian myötä opettajien työhön liittyvä kuormitus kasvoi (Lerkkanen & Salmela-Aro, 2022). Opettajien yhteisöllisyyden vahvistaminen on tärkeää läpi työelämän, ja aivan erityisesti sen alkutaipaleilla, mikä nousee osuvasti esiin opettajaopiskelijan kuvauksessa siitä, miten hän kaipaisi “rinnalle jonkun kokeneen aikuisen joka pystyy auttamaan tilanteissa”. Myös moniammatillisuuden hyödyntäminen varmistaa sekä opettajan, mutta myös oppilaiden, oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutumista. Opettajaopiskelijat kuvasivatkin tarvetta saada “tietoa ja varmuutta oppilaan asioiden selvittämiseen, tilanteisiin puuttumiseen ja tukitoimien järjestämiseen” sekä parempaa tuntemusta ”oppilashuollon toiminnasta, jotta tietäisi mitä tukea oppilaille voisi tarjota jos omat eivät riitä”.
Pyrittäessä kohti tulevaisuutta, jossa jokainen oppilas ja opettaja voi hyvin, korostuu systeemisen tarkastelun ja ratkaisujen merkitys (Lerkkanen & Salmela-Aro, 2022). On tärkeää turvata riittävät voimavarat niin opettajille kuin perheille myös epävarmuuden keskellä. Keskiöön nousee tunne- ja vuorovaikutusosaaminen myös koulun ammattilaisten ja perheiden kesken. Osallisuuden edistämisen näkökulmasta tärkeänä näyttäytyy yhteisten tavoitteiden asettaminen sekä vastavuoroisen arvostuksen ja luottamuksen vahvistaminen.
Lähteet
Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S., & Keto-Tokoi, A. (2017). Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 33/2017. Helsinki: THL.
Kajamies, A. (2017). Towards optimal scaffolding of low achievers’ learning: Combining intertwined, dynamic, and multi-domain perspectives. Väitöskirja. Annales Universitatis Turkuensis B 434. Turun yliopisto: Painosalama.
Lehtinen, E., Vauras, M., & Lerkkanen, M-K. (2016). Kasvatuspsykologia. Jyväskylä: PS-kustannus.
Lerkkanen, M-K. & Salmela-Aro, K. (2022). Kohti koronan jälkeistä koulua. Kasvun tuki, 1/2022, 4–6.
Poikkeus, A.-M. & Alasuutari, M. (2022, helmikuu 8). Hyvinvointiosaamisen, tiimi- ja työyhteisötaitojen rakentaminen opettajankoulutuksessa. eLIKSIIRI [Blogi-kirjoitus].
Poikola, M., Hakalehto, S., & Kärnä, E. (2022). Inkluusion oikeudellinen ja kasvatustieteellinen perusta Suomessa. Oikeus 51(2), 191–224.
Pöysä, S., Pakarinen, E., Kajamies, A., & Lerkkanen, M.-K. (2021a). VOPA-toimintamalli opettajan vuorovaikutusosaamisen ja arvioinnin tukena. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti: NMI-bulletin, 31(2), 81–93.
Pöysä, S., Pakarinen, E., Ketonen, L., Lehesvuori, S., & Lerkkanen, M.-K. (2021b). Vuorovaikutus osana opettajan arviointiosaamista (VOPA) -toimintamallin vaiheittaiset kuvaukset. Opettajien arviointiosaaminen oppimisen, osallisuuden ja tuen toteutumisen edistäjänä (OPA) -hanke. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos.
Rodriguez, V., Solis, S.L., Mascio, B., Gouley, K. K., Jennings, P. A., & Brotman, L.M. (2020). With awareness comes competency: The five awarenesses of teaching as a framework for understanding teacher social-emotional competency and well-being. Early Education and Development, 31(7), 940–972.
Salo, A-E. (2023). The dynamic layers of socially embedded vulnerability in preadolescence: How can support meet needs in family and school contexts? Väitöskirja. Turun yliopisto.
Salo, A-E. & Kajamies, A. (valmisteilla). Inklusiivisten käytäntöjen rakennuspalasia ja haasteita kouluissa: Yksilölliset tilanteet ja osallisuus –kysely tulevaisuuden opettajille.
Salo, A-E., Vauras, M., Hiltunen, M., & Kajamies, A. (2022). Long-term intervention of at-risk elementary students' socio-motivational and reading comprehension competencies: Video-based case studies of emotional support in teacher–dyad and dyadic interactions. Learning, Culture and Social Interaction, 34:100631.