Katriina Maaranen,
Dosentti ja eTED-hankkeen hankejohtaja
Kasvatustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, katriina.maaranen@helsinki.fi
Kuvat: Tuomo Aalto, Helsingin yliopisto
eTED-hanke perustettiin vuonna 2021 tuomaan suomalaisia opettajankouluttajia yhteen pohtimaan ja kehittämään opettajankoulutusta eri näkökulmista. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa kaksivuotisessa hankkeessa muodostettiin kansallinen ohjausryhmä, joka lähti toteuttamaan kolmea hankesuunnitelman toimintaa: portaalin luominen, jossa on kootusti opettajankouluttajien ammatilliseen kehittymiseen suunnattua tietoa ja materiaalia; vertaisryhmätoiminnan tarjoaminen jokaisessa yliopistossa itsenäisesti toteutetulla, mutta yhteisesti sovitulla tavalla; ja kansallisen opettajankouluttajien oman konferenssipäivän järjestäminen.
Yksi suurimmista voimainponnistuksista eTED-hankkeelle olikin järjestää kansallinen opettajankoulutuskonferenssi. Nämä tiettävästi ensimmäiset Suomessa järjestetyt Opettajankoulutuspäivät kokosivat elokuun puolivälissä virtuaalisesti osallistujia ympäri Suomea. Osallistujat olivat opettajankouluttajia, opettajankoulutuksen tutkijoita, sekä muita, joita aihepiiri jollain tavoin kiinnosti ja kosketti. Konferenssin teema oli ’Kuinka konservoida opettajankoulutus futuristisesti’, ja tuon teeman ympärille keskittyivät erityisesti aamupäivän kaksi keynote-esitystä sekä paneelikeskustelu. Kutsuimme osallistujia mukaan keskustelemaan opettajankoulutuksen tulevaisuudesta ja pohtimaan menneen, olevan ja tulevan välisiä jännitteitä. Konferenssin painopiste oli kollegiaalisessa kohtaamisessa ja yhdessä oppimisessa, ja toivotimme tervetulleiksi niin kokeneita kuin aloitteleviakin opettajankouluttajia, tutkijoita ja opettajankoulutukseen osallistuvia. Halusimme tarjota matalan kynnyksen tilaisuuden osallistujille tulla esittelemään myös keskeneräisiä tutkimuksia tai hankkeita sekä toimiviksi havaittuja että kokeiluasteella olevia käytänteitä.
Keynote-osuudessaan professori Marja-Kristiina Lerkkanen puhui
mielenkiintoisesta aiheesta Resilienssiä kouluun ja opettajankoulutukseen. Resilienssillä Lerkkanen (2022) tarkoittaa kriisinkestävyyttä eli selviytymistä ja palautumista kriisistä. Juuri tässä ajassa me olemme kohdanneet kaksi valtavaa, peräkkäistä kriisiä, pandemian ja sodan. Hän esitti myös vakavan ja tärkeän kysymyksen: ”Onko opettajankoulutuslaitoksellasi resilienssiä?”, jota hän avasi organisaation toimintatapojen kautta (Lerkkanen, 2022). Lerkkanen lopetti esityksensä visioon siitä, miltä kasvatuksen ja koulutuksen tulevaisuus näyttää vuonna 2026 (OPH, 2021). Tässä tulevaisuuden visiossa nousi esille viisi teemaa: 1) Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, 2) Yhteisöllinen kehittäminen ja johtaminen, 3) Hyvinvointi paranee, 4) Kansainvälisyys lisääntyy, ja 5) Osaamistaso nousee (Lerkkanen, 2022).
Tulevaisuudentutkijan Otto Tähkäpään kenote-esitys Kasvatuksen ja koulutuksen tulevaisuus: Yhteiskunnan uusintaja vai uudistaja? sai minut vaikuttuneeksi siitä, kuinka tärkeää on, että pyrimme toimillamme vaikuttamaan toivottuun tulevaisuuteen. Tähkäpää (2022) puhui erityisesti yhteiskuntamme eskaloituvasta ekologisesta kriisistä, joka hänen mukaansa on ”historiallisesti ainutlaatuinen ympäristöongelmien vyyhti, jonka syytä tai ratkaisua ei voi paaluttaa yhteen osatekijään tai päästölähteeseen.” Edelleen hänen mukaansa ”kasvatuksella ja koulutuksella on tavoi olla ratkaiseva rooli ekologisen jälleenrakennuksen toteutuksessa”(Tähkäpää, 2022). Hän väitti, että tällä hetkellä kasvatus on nimenomaan yhteiskunnan uusintaja, joka muun muassa pyrkii säilyttämään ja ylläpitämään vallitsevia arvoja ja tavoitteita (Tähkäpää, 2022). Tässä kestämättömässä tilanteessa, jossa tällä hetkellä elämme, kasvatuksen päinvastoin pitäisi toimia ja olla uudistaja, eli uudistaa yhteiskuntaa, sekä antaa tuleville sukupolville välineet nähdä maailma toisin (Tähkäpää, 2022).
Molemmat keynote-esitykset olivat ajankohtaisuudessaan äärimmäisen mielenkiintoisia ja tärkeitä, ja uskon, että ne tarjosivat kuulijakunnalle hyödyllistä, ehkäpä jopa ravisuttavaa ajateltavaa, sekä uusia näkökulmia kunkin omaan työhön.
Paneelikeskustelijat dosentti Jari Salminen, HY, dosentti Katriina Siivonen, TY, professori Päivi Rasi-Heikkinen, LY, sekä luokanopettaja-alumni Solja Sulkunen, HY, keskustelivat vilkkaasti siitä, missä määrin opettajankoulutuksen tulisi uudistua ja mitä siitä olisi syytä säilyttää. Professori Päivi Rasi-Heikkinen tiivisti hienosti asian: emme voi ajatella joko-tai – siis uudistua vai säilyttää, vaan meidän on asennoituva ajatukseen sekä-että – uudistua ja säilyttää.
Iltapäivän sessioissa pidettiin lähes 40 esitystä, jotka oli jaettu tutkimus- ja kehitysesityksiin sekä opetuskokeiluihin ja innovaatioihin. Tutkimus- ja kehityssessioiden teemoiksi muodostuivat Opettajankoulutus, Opettajaksi opiskelevat, Profession kehittäminen, Etä-digi-tvt, Aineenopettajakoulutus, Toimijuus ja elinikäinen oppiminen, Taide- ja tiedepedagogiikka ja Opettajaksi kasvu. Opetuskokeilu- ja innovaatiosessioiden teemoiksi muodostuivat Uudistuvat pedagogiikat, Kasvatusalan asiantuntijaksi ja Digiä opettajankoulutukseen. Tämä kirjo kuvastaakin hyvin sen, miten monimuotoinen, laaja ja kompleksinen kenttä opettajankoulutus on. Äärimmäisen mielenkiintoiset esitykset keräsivät hyvin kuulijoita ja keräämässämme palautteessa kiiteltiin kannustavaa ja lämmintä ilmapiiriä sessioissa.
Virallisen osuuden päätteeksi niin sanotuilla Jatkoilla seitsemän eri hanketta esittäytyivät vielä tavoitteenaan verkostoitua ja levittää tietoa hanketoiminnastaan (linkit hankkeiden sivuille). Päivän lopussa dosentti Riitta Jyrhämä veti yhteen päivän annin sekä reflektoi sitä oman, reilun 40 vuoden opettajankouluttajan kokemuksellaan.
Opettajankoulutuspäivien tavoitteena oli siis luoda tilaisuus tulla koolle matalalla kynnyksellä, esittelemään omia tutkimuksia tai erilaisia opetus- ja kehittämishankkeita. Saimmekin palautelomakkeella kiitosta siitä, että tunnelma oli mukava ja rohkaiseva. Kokemuksesta syntyi myös vaikutelma, että tämänkaltaiselle ammatillisen kehittymisen konferenssille on oma tilauksensa ja tarpeensa. Palautteet osoittivat myös sen, että etäkonferenssi toimii, vaikka varmasti osa olisi toivonut voivansa osallistua tilaisuuteen ihan fyysisesti läsnä ollen. Palautetta antaneiden kesken yleisarvosana konferenssille oli 4,3/5, mitä voidaan pitää todella korkeana. Kaikki kehittämisideat ovat kuitenkin lämpimästi tervetulleita ja otammene mielellämme jatkoa ajatellen huomioon.
Ensimmäiset Opettajankoulutuspäivät saivat liikkeelle 250 ilmoittautunutta ja 150 Zoom-osallistujaa sekä mahdollisesti lisäkuulijoita tallenteiden kautta. Järjestelyt olivat sujuvat ja etäkonferenssitoteutus sai kiitosta. Järjestäjätaho on tyytyväinen päivien onnistumiseen sekä pyrkii vakaasti ja vakavasti siihen, että Opettajankoulutuspäivistä saadaan aikaan perinne!
Lämmin kiitos osallistujille, esiintyjille, sessioiden puheenjohtajille sekä järjestäjille!
Lähteet:
Lerkkanen, M-K. (2022). Resilienssiä kouluun ja opettajankoulutukseen. Keynote-esitys Opettajankoulutuspäivillä, 17.8.2022.
Tähkäpää, O. (2022). Kasvatuksen ja koulutuksen tulevaisuus: Yhteiskunnan uusintaja vai uudistaja?. Keynote-esitys Opettajankoulutuspäivillä, 17.8.2022.