Saila Poulter,
yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, saila.poulter@helsinki.fi
Sara Sintonen,
yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, sara.sintonen@helsinki.fi
Opettajankouluttajan työnkuvaan kuuluu tiedostava tiedekasvattajan tehtävä. Ryhmä opettajankouluttajia lähti vuonna 2019 kokeilemaan käytännössä, mitä kaikkea tiedekasvatus voisi olla. Pohdinnat siitä, mikä on ”oikeaa” tiedekasvatusta, synnytti lastenyliopiston nimeltään Pöllö-akatemia. Se tarkastelee tiedekasvatusta laaja-alaisena ja monitieteisenä kattaen esimerkiksi filosofiset, teologiset ja taiteen kysymykset. Pöllö-akatemian toiminta on herättänyt opettajankouluttajat pohtimaan, miten tiedekasvatus voi näkyä opettajankoulutuksen arjessa, keitä se koskee ja miksi siihen kannattaa panostaa.
Pöllö-akatemia monitieteisen tiedekasvatuksen asialla
Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti vuonna 2014 tavoitteeksi, että Suomi on tiedekasvatuksen kärkimaa vuoteen 2020 mennessä (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2014). LUMA-aineisiin keskittyvä tiedekasvatus on Suomessa ollut merkittävä kehittämisen kohde, mutta humanististen tieteenalojen osalta tiedekasvatuksen tavoitteet eivät ole täyttyneet. Pöllö-akatemia on Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisen tiedekunnan tiedekasvatukseen ja tutkitun tiedon popularisoimiseen perustuva lasten yliopisto, joka korostaa humanistisyhteiskunnallisia kysymyksenasetteluita. Pöllö-akatemian toiminta perustuu opettajankouluttajien omaan sisäiseen innostukseen viedä eteenpäin tiedekasvatusta, erityisesti niissä kysymyksissä, jotka eivät ole perinteisesti olleet edustettuja tiedekasvatuksessa. Sen toiminta on luonteeltaan monitieteistä ja tieteenalojen rajoja ylittävää ja toiminnan keskiössä on kehittää tiedekasvatusta luonnontieteiden kysymyksenasetteluja laajemmalle. Pöllö-akatemian tavoitteet liittyvät laajasti ymmärrettynä kulttuurisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän tulevaisuuden rakentamiseen. Sen tausta-ajatuksena on, että aikamme kompleksisten haasteiden tunnistaminen edellyttää dialogisuuden ja moninäkökulmaisuuden ymmärtämistä ja luovien ratkaisuyritysten löytämistä eri tieteenalojen näkökulmia yhdistämällä. Tämä on tärkeää kasvattaessamme laaja-alaisesti ja empaattisesti ajattelevia, sivistyneitä maailmankansalaisia.
Pöllö-akatemian toiminnan tavoitteena on tiedeymmärryksen ja -osaamisen lisääminen yhteiskunnassamme, kouluissa ja päiväkodeissamme, sekä tehdä yliopistoa tutkijoineen tunnetummaksi ja lähestyttävämmäksi. Tavoitteena on lisätä lasten ymmärrystä tutkimuksesta ja tieteestä, tutkitun tiedon luonteesta ja avata näkökulmia siihen, kuka voi tehdä tiedettä ja millaiset kysymykset johdattavat tieteellisen ajattelun äärelle. Pöllö-akatemian toiminnan keskiössä on oppimisen yhteisöllisyys ja vuoropuheluun tähtääminen. Lasten itse esittämät kysymykset sekä yhdessä ajattelu ja yhdessä tutkiminen ovat tärkeitä. Parhaimmillaan toiminta voisi avata lapsille ja nuorille näkökulmia myös siihen, kuka voi tehdä tiedettä ja millaiset kysymykset ylipäätään voivat johdattaa tieteellisen ajattelun äärelle. Pöllö-akatemian toiminta-ajatukseen kuuluu valtakunnallinen tavoittavuus, ja toimintaa halutaan kehittää tasa-arvon näkökulmasta siten, että toiminta saavuttaisi lapsia asuinpaikasta riippumatta. Koronapandemian aikana toiminnan pilotointi tapahtui etäyhteyksien avulla toteutettuna. Tällä toteutustavalla saadut myönteiset kokemukset ovat antaneet syytä jatkaa tapahtumien järjestämistä pääsääntöisesti etätapahtumina. Etätoteutukset ovat kuitenkin haastaneet opettajien teknistä osaamista ja rajanneet käytettävissä olevien pedagogisten mahdollisuuksien repertuaaria.
Opettajankouluttaja tiedekasvattajana?
Opettajankoulutuksen parissa työskentelevät eivät välttämättä miellä rooliaan tiedekasvattajaksi, vaikka työskentelevätkin kasvatustieteelliseen tietoon perustuvan opetuksen ja kasvatuksen kysymysten parissa. Opettajankouluttajien integroiminen tiedekasvatukseen on kuitenkin tärkeää, sillä he ovat tärkeässä asemassa tulevien opettajien tutustuttamisessa tiedekasvatuksellisiin kysymyksiin (Aksela 2012). Mutta millaista osaamista opettajankouluttajilta edellytetään tiedekasvatuksessa?
Tiedekasvatukseen liittyvää osaamista opettajankouluttajan työssä on kokemuksemme mukaan hyvä tarkastella omista sisältökysymysten kiinnostuksen kohteista käsin, mutta myös innovatiivisen pedagogiikan näkökulmista. Tiedekasvatuksesta innostuneita Pöllö-aktiiveja on yhdistänyt halu pedagogiikan ja opettajankoulutuksen kehittämiseen sekä kasvun, oppimisen ja tietämisen pohtimiseen avoimina kysymyksinä. Jokainen on kuitenkin pohtinut edustamansa tutkimusalan sisältöjen tiedekasvatuksellisia mahdollisuuksia ja haasteita.
Pelkän tieteen luonteen ymmärtämisen lisäksi tiedekasvatuksessa tarvitaan myös taitoja tiedekasvatuksen toteuttamiseen (Aksela 2012). Kokemuksemme mukaan tiedekasvatus haastaa opettajankouluttajan ammatillisuutta, mutta toisaalta tiedekasvatustoiminnassa mukana oleminen tukee opettajankouluttajan osaamista. Pöllö-akatemian luennoitsijavierailijat ovat saaneet reflektoida omia didaktisia ja pedagogisia valmiuksiaan suunnitellessaan ja toteuttaessaan Pöllö-akatemian tapahtumia. Myös yleisön spontaanit reaktiot ja yllättävätkin kysymykset ovat haastaneet esiintyjiä. Olisi tärkeää, että tiedekasvatuksessa edellytettävä pedagoginen osaaminen tunnistettaisiin selkeämmin ja osaamisen kartuttamiseen kannustettaisiin vahvemmin opettajankoulutuksessa.
Kokemuksemme mukaan tiedekasvatuksen merkittävin seikka liittyy opettajankouluttajan pedagogisen perspektiivin laajenemiseen ja oman tutkija-opettajatehtävän uudelleenjäsentämiseen. Tiedekasvatuksen näkökulmasta opettajankoulutuksen rooli ja merkitys avautuu laajempana kysymyksenä kuin vain tulevien opettajien ammatillisuuden rakentumisen näkökulmasta. Tiedekasvatus koskee virallisen koulutuskontekstin kuten koulujen ja päiväkotien lisäksi epävirallisempia konteksteja kuten perheitä vapaa-ajalla ja harrastuksissa, mikä osaltaan laajentaa opettajankouluttajan ”kohdeyleisöä”. Oman asiantuntijuusalueen avaaminen ymmärrettävästi lapsille ja nuorille asettaa opettajankouluttajille innostavia haasteita.
Opettajaopiskelijat mukaan tiedekasvatuksen toteuttamiseen!
Opettajaopiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus saada kokemusta tiedekasvatukseen osallistumisesta, siihen liittyvästä suunnittelusta ja toteutuksesta. Opettajan ammatillisuuden näkökulmasta ja koulujen suotuisan tiedekasvatussuhteen rakentumisen kannalta on myönteistä, jos opettajat ovat jo opiskeluvaiheessa saaneet ymmärryksen tiedekasvatuksen tavoitteesta ja luonteesta. Näin tulevat opettajat voivat omassa työssään innostaa lapsia ja nuoria tiedekasvatuksen pariin.
Joitain rajoitteita opiskelijoiden osallistamisessa on tunnistettu, esimerkiksi opintojen muodolliset rakenteet ja opintosuoritteet. Parhaillaan on pohdinnassa, miten perustutkinto- ja jatko-opiskelijat saadaan parhaiten mukaan tiedekasvatuksen pariin, sillä kokemukset Pöllö-akatemiasta ovat olleet kaikille osapuolille positiivisia.
Lähteet:
Aksela, Maija (2012) Tiedekasvatus ja sen tulevaisuus. Tieteessä tapahtuu 4, 1-2. https://journal.fi/tt/article/view/6496/5343
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2014). Suomi tiedekasvatuksessa maailman kärkeen 2020: Ehdotus lasten ja nuorten tiedekasvatuksen kehittämiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2014(17). https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75252
Pöllö-akatemian kotisivu: https://www2.helsinki.fi/fi/verkostot/pollo-akatemia